Kolmen helmen joet -hankkeessa analysoitiin mahdollisuutta istuttaa uudelleen jokirapua Turkimusojaan, Ruonanjokeen ja Pinsiön-Matalusjoelle. Selvityksen teki FCG. Kullakin joella on ollut vahva jokirapukanta, joka on 1980–1990 lukujen aikana hävinnyt rapuruton vuoksi. Jokiravulla arvioidaan olevan myönteistä vaikutusta joissa esiintyvän jokihelmisimpukan eli raakun kannalta. Jokiravut ovat merkittäviä elinpiirinsä muokkaajia ja vaikuttavat mm. veden laatuun ja vesistön pohja-alueen puhtauteen. Jokiravut käyttävät jokiympäristössä pohjalle kulkeutuvaa eloperäistä ainetta ravintonaan ja lisäksi pöyhivät ja kaivavat pohja-aluetta. Tämän seurauksena pohja-alue pysyy puhtaampana ja pohjan liettyminen on hitaampaa. Pohja-alueen puhdistamisella on arveltu olevan myönteisiä vaikutuksia jokihelmisimpukalle, sillä etenkin jokihelmisimpukan elinkierron nuoruusvaiheet kärsivät pohjan liettymisestä ja suurten kiintoainesmäärien kulkeutumisesta jokiympäristössä. Ennen jokirapujen uudelleen istutusta päätettiin hankkeessa toteuttaa jokirapujen koesumputus jokaisella joella. Koesumputuksella saadaan tietoa vesistöalueen soveltuvuudesta rapujen elinympäristöksi ja sen tuloksia käytetään hyväksi riskianalyysin laatimisessa.

Rapurutto

Rapurutto on Aphanomyces astaci -leväsienen aiheuttama tauti, joka voi tuhota jokirapukannan täydellisesti ja voi saastuttaa täplärapuja stressitilanteessa. Sienirihmasto kasvaa ravun kilven läpi pehmeisiin kudoksiin ja sieni lopulta tappaa ravun erittämällä hermomyrkkyä. Rapurutto leviää itiöinä ja epidemian puhkeamiseen riittää muutama itiö. Rapuruttoitiö ui aktiivisesti kahden siiman avulla ja leviää passiivisesti veden virtausten mukana. Rapurutto tappaa jokiravun kesäaikaan muutamassa viikossa ja voi myös tappaa suuren osan täpläravuistakin. Myös oireeton täplärapu saattaa olla taudin kantaja, jolloin sieni elää täpläravun kilvessä, mutta rihmasto ei pääse tunkeutumaan täpläravun pehmeisiin kudoksiin. Tartunnan saatuaan täplärapu on taudin kantaja ja levittää sitä tehokkaasti elinpiiriinsä sekä alapuoliseen vesistöön. Tartunnan saanut rapu tuottaa tartunnan loppuvaiheessa itiöitä veteen ja levittää siten tehokkaasti tautia. Epidemia aktiivivaiheessa itiöiden määrä vesistössä voi olla huomattava ja koko vesistön rapukanta yleensä sairastuu.

Ruonanjoessa ja Turkimusojassa rapuruttoa

Ruonanjoella koesumputuksessa käytetyt jokiravut kuolivat rapuruttoon. Rutto johtui täpläravun olemassaolosta joella. Ruonanjoen raakkupopulaatio on mahdollisesti ainoa Suomen lisääntyvistä raakkupopulaatioista, joka elää myös rinnatusten täpläravun kanssa. Täpläravun vaikutuksesta raakkuun ei vielä tiedetä tarpeeksi. Pahimmassa tapauksessa täpläravulla on raakkukantaa taannuttava vaikutus, jolloin raakun suojelemiseksi olisi parasta saada pyydettyä täplärapukanta mahdollisimman pieneksi Ruonanjoessa. Täpläravun poistaminen kokonaan pyydystämällä Ruonanjoesta on todennäköisesti mahdotonta ja kemikaalien käyttäminen raakun ja taimenen vuoksi on pois suljettua. Ja toisaalta jokiravun istuttaminen Ruonanjokeen ei ole tarkoituksenmukaista niin kauan, kun joessa esiintyy rapuruttoa kantavaa täplärapua. Ruonanjoen osalta ei ole saatujen tulosten perusteella tarkoituksenmukaista yrittää palauttaa jokirapua istuttamalla.

Turkimusojalla sumputuskokeen ravut saivat rapuruttoinfektion. Tämän perusteella Turkimusojaan ei kannata istuttaa jokirapua lähitulevaisuudessa. Rapuruttoitiöt häviävät jokivedestä jo muutamassa viikossa, jos täplärapua ei ole joessa eikä yläpuolisessa vesistössä. Rapujen sumputuskoe voidaan siis tarvittaessa uusia myöhemmin ja jokiravun palauttamisen mielekkyyttä voidaan arvioida uudestaan sumputuskokeen jälkeen. Järvenkylänjärven raputilanteesta ei saatu työn aikana varmuutta. Jos Järvenkylän järvessä esiintyy täplärapua, on erittäin epätodennäköistä, että Turkimusojaan voidaan palauttaa jokirapua.

Pinsiön-Matalusjoelle olisi mahdollista istuttaa jokirapua

Pinsiön-Matalusjoen ravuista saatiin epävarma positiivinen tulos rapuruton suhteen. Epävarmuus liittyy Evirassa käytettävään diagnostiikkaan, joten tuloksesta ei voida tehdä varmaa johtopäätöstä, voidaanko jokirapua istuttaa jokeen. Pinsiön-Matalusjoen tilanne on sikäli rapuruton esiintymisriskin kannalta myönteinen, että joki saa alkunsa pohjavesistä eli se on melko suljettu systeemi huolimatta siitä, että jokeen laskee muutama pikkujärvi ja -lampi. Jokirapukannalla on hyvä mahdollisuus säilyä ruttovapaana, jos jokirapua Pinsiön- Matalusjokeen istutettaisiin. Koesumputus voidaan toteuttaa uudelleen useammalla sumpulla ja pitkäkestoisempana tuloksen varmentamiseksi, mutta Eviran diagnostiikan epävarmuuden huomioiden tulokseen saattaa edelleen jäädä epävarmuutta.  Toinen lähestymistapa on jokirapuistutuksen suorittaminen ilman uutta koesumputusta. Vähintään kuuden kuukauden kuluttua istutuksen jälkeen joesta voitaisiin pyytää rapumerroilla jokirapuja, jotta nähtäisiin, onko joessa eläviä rapuja ja testauttaa niistä tarvittaessa rapurutto.

Uusien jokirapujen istuttamisella ei todennäköisesti ole merkittäviä riskejä joen ekologisen toiminnan kannalta kokonaisuutena. Jokirapujen määrä on ollut aiemmin korkeimmillaan silloin, kun raakku- ja taimenkannatkin ovat olleet runsaat eli näiden lajit voivat esiintyä tasapainossa keskenään. Mutta, tällä hetkellä raakkukanta on taantunut selvästi vähäisemmäksi kuin aiemmin ravun esiintyessä runsaana ja taimenkanta on myös pienempi. Rapu voi käyttää ravintonaan sekä raakun nuoruusvaiheita että taimenen mätiä, joten jokiravun kannan voimakas uudistaminen silloin, kun raakun ja taimenen kannat ovat aiempaan verrattuna heikentyneet, voi osaltaan heikentää raakun ja taimenen lisääntymismenestystä. Vaikutuksen arvioidaan olevan lievä, mutta huomioon ottaen raakku- ja taimenkantojen tilanteen, lieväkin vaikutus voi pitkällä aikavälillä nousta merkitykselliseksi. Toisaalta, jokiravulla on raakun kannalta myönteistä vaikutusta sen myötä, että ravut puhdistavat joen pohjaa ja tällä puolestaan on voi olla raakun lisääntymistä edistävää vaikutusta. Näiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksen arvioidaan jäävän neutraalille tasolle tai vaikutus kokonaisuutena on lievästi myönteinen.

Lue koko FCG:n rapuraportti tästä linkistä: Raportti_rapujen_istutuksen_riskianalyysi_20170616