Turkimusojan raakkujen esiintymistä kartoitettiin elokuussa 2015 Luonnontieteellisen keskusmuseon toimesta. Tutkimuksissa keskityttiin Vaasantien (valtatie 3) yläpuoliseen jokijaksoon, joka inventoitiin yhtäjaksoisesti. Lisäksi inventoitiin kaksi lyhyempää jokijaksoa valtatien alapuolisella osalla. Nyt valmistuneen Alleco Oy:n tekemän tutkimuksen tavoitteena oli täydentää aiempaa selvitystä joen vielä tutkimattomilta osilta Vaasantien ja Pappilanjoen välisellä jokijaksolla.

Valitettavasti Turkimusojan raakkupopulaatio on Vaasantien alapuolisilta alueilta lähestulkoon hävinnyt. Turkimusojan keski- ja alajuoksulta löydettiin ainoastaan 21 elävää raakkua. Raakkujen pääesiintymäalue Turkimusojassa on siten selkeästi joen yläjuoksulla Vaasantien yläpuolella. Vaasantien yläpuolella joki on huomattavasti luonnontilaisempi kuin keski- ja alajuoksullaan. Tämä selittää myös raakkujen esiintymistä.

Tutkimuksen yhteydessä tehtyjen havaintojen sekä kirjallisuudesta kerättyjen tietojen perusteella Turkimusojaan kohdistuu useita jokihelmisimpukan elinoloja heikentäviä riskitekijöitä:
1. Vedenotto
2. Eroosio
3. Sivupurot, pintavalumat ja ojat jokeen
4. Salaojat
5. Jätteet
6. Siltarummut
7. Vedenlaatu
8. Suunniteltu Vaasantien ramppi ja meluaita.

Lue lisää Alleco Oy:n raportista: Alleco_Raakku-Turkimusoja16_Julkinen